Tammikuussa 2025 aloitin Kuusamo-opiston Luontokuvaajan ammatilliset taidot -koulutuksen. Nyt, useita kuukausia kurssin päättymisen jälkeen, on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja pohtia, mitä tuosta vuodesta jäi käteen. Millainen matka luontokuvaajaksi tämä oli? Miksi välillä teki mieli luovuttaa? Mitä opin ja ennen kaikkea: millainen kuvaaja olen nyt?

Kirjoitin kurssikokemuksistani Luontokuva-lehteen ja myöhemmin Kuusamo-opisto halusi julkaista tarinani blogissaan. Siellä kerron matkastani karikoineen ja tuntemuksineen. Löydät linkin blogiin tämän artikkelin lopusta. Tässä jutussa keskityn enemmän itse kurssiin: mitä kaikkea meille opetettiin, millaisia kuvaustehtäviä teimme ja miten hyödynnän saamiani oppeja kurssin jälkeen.

Jos siis harkitset luontokuvauskurssille lähtemistä tai muuten vain haluat tietää, mitä vuoden mittainen luontokuvaajan koulutus käytännössä voi sisältää, jatka lukemista.

Luontokuvaajan ammatilliset taidot – kokemuksia ja oivalluksia

Kuusamo-opiston Luontokuvaajan ammatilliset taidot -koulutus on suunnattu valokuvaajille, jotka haluavat kehittää osaamistaan ja saada valmiuksia ammattimaiseen luontokuvaukseen. Koulutus toteutetaan monimuoto-opiskeluna, joten sen pystyy suorittamaan työn ohessa.

Minulle kurssissa kiinnostavinta oli sen käytännönläheisyys. Vuoden aikana kävimme läpi luontokuvauksen eri osa-alueita maisemista lintuihin ja nisäkkäisiin, luovaan kuvaukseen, makrokuvaukseen ja yötaivaan ilmiöihin. Lisäksi saimme oppia valokuvanäyttelyiden pystyttämisestä, videokuvauksesta, kirjan julkaisemisesta ja valokuvaesitysten pitämisestä.

Opiskelu koostui lähiopetusjaksoista, itsenäisestä työskentelystä ja erilaisista kuvaustehtävistä. Tehtävät käytiin tarkasti läpi yhteisissä verkkotapaamisissa, ja niistä sai palautetta sekä opettajilta että opiskelukavereilta.

Lue lisää Kuusamo-opiston Luontokuvaajan ammatilliset taidot -koulutuksesta →

Aloitusjaksolla ryhmäytymistä, kuvankäsittelyohjelmia ja maisemakuvausta

Opettajamme Ari-Matti Nikula ja me kymmenen opiskelijaa – eri ikäisiä, eri lähtökohdista ja eri puolilta Suomea – tapasimme Kuusamo-opiston teatterisalissa.

Jokaiselle oli annettu tehtäväksi kertoa itsestään jonkin kuvan välityksellä. Muistan vieläkin, millaisia kuvia kenelläkin opiskelijalla oli. Minulla oli tietenkin kuva kajakista: isäni kajakin keula Kokemäenjoella Nakkilassa. Kännykällä otettu kuva, mutta kuvani kertoi sen, mitä pitikin.

Jo ensimmäisenä opiskelupäivänä tunsin eksyneeni minua huomattavasti kokeneempien seuraan ainoana aloittelijana. En ollut käyttänyt kuvankäsittelyohjelmia juuri lainkaan. Perustaidot kuvienkäsittelystä sekä Lightroomissa että Photoshopissa olisi pitänyt olla. Olin aloitusjakson aikana monesti aikeissa pakata läppärin laukkuuni ja häipyä, mutta onneksi opiskelukaverit saivat minut tsempattua jäämään.

Ensimmäisellä kuvausjaksolla opin sen verran Photoshopin käyttöä, että sain tehtyä kuville pohjan, jota sitten kaikilla kuvausjaksoilla tarvittiin kuvaustehtävien esittämiseen.

Koillismaan kauneimmissa maisemissa – monta oppia hyötykäyttöön

Opintojen ensimmäinen kuvausretki suuntautui Käylänkoskelle. Otimme kuvia erilaisilla ISO-arvoilla ja opettelimme valotuksen säätämistä histogrammin avulla. Valotusmittarikin oli minulle uusi asia – ja koskikarat aivan liian kaukana ja liian nopeita.

Helmikuun maisemakuvausjaksolla suuntasimme sankan sumun peittämälle Riisitunturille. Opin monta asiaa valotuksesta ja valkotasapainosta kuvatessani tykkylumihahmoja ja sumun peittämiä maisemia.

Opiskelukaverini Esan neuvot olivat kultaakin kalliimpia kuvaustehtävien tekemisessä ja kameran säädöissä. Lumessa kahlaaminen oli työlästä – mutta hauskaa hyvässä kuvausseurassa.

Kiutakönkäällä halusin oppia kuvaamaan pehmeältä näyttävää vettä, ja tällä kertaa sain apua opiskelukaveriltani Olli-Heikiltä. Enhän minä ollut ymmärtänyt juuri mitään kameran aukosta ja pitkästä valotusajasta. Löysin kuohujen kätköistä kiinnostavia yksityiskohtia, kuten jättiläisen hampaat ja jääkarhun. Ja sain kuvaan sitä pehmeää vettäkin!

Syyskuun maisemakuvauskurssilla ohjelmassa oli HDR- ja panoraamakuvausta Porontiman jylhissä maisemissa. Opettajamme Jarmo Manninen auttoi maltillisesti noviisia. Opiskelukaverini Ben – jonka ansiosta minulla muuten on nyt parempi kamera – lainasi minulle makrokiskon ja L-raudan, joita ilman tämän kurssin kuvaustehtävä ei olisi saanut kuvattua.

Aikainen aamuretki Kuusamon ehkä kuvatuimman maiseman äärelle, Pähkänänkalliolle, näytti ensin jokseenkin toivottomalta. Maisema ei auennut millään sumun alta. HDR- ja panoraamakuvauksen opettelu jatkui, mutta halusin ottaa myös aivan tavallisia maisemakuvia. Tällä varmistaisin, että ainakin jokin kuva onnistuu. Yritin hyödyntää myös aikaisemmin opettelemiamme luovan kuvauksen tekniikoita, kuten ICM-kuvausta ja päällekkäisvalotusta, joita olimme harjoitelleet Valkeaisenvaaran ja Kiutakönkään maisemissa.

Kamerakalusto vaihtoon kahdesti – ja monta uutta hankintaa

Jo ensimmäisellä kurssitapaamisella totesin, ettei oma kuvauskalustoni riitä ja uusi kamera on hankittava.

Ostin käytettynä Canon EOS 200D -kameran. En ymmärtänyt vielä tuolloin, ettei peilillinen kamera ollut ehkä se kaikkein järkevin valinta tähän tarkoitukseen. Niinpä kamerani saikin kuulla kunniansa, kun se piti kuvauskojulla liian kovaa ääntä eikä ollut muutenkaan tätä päivää.

No, minä sisuunnuin ja ostin uuden kameran ja siihen kaksi objektiivia. Kamerani on nyt Canon EOS R7. Opiskelukaveriltani Carinalta ostin uuden jalustan ja matkan varrella on tullut hankittua lisää objektiiveja, makrokisko, reppu, kameralaukku ja vaikka mitä muuta.

Tietokoneestakin loppui tehot. Lightroomin kohinanpoisto vaatii paljon näytönohjaimelta. Kalliiksi tämä kurssi on toden totta tullut!

Photoshop-allergia jäi pysyväksi

Huolimatta minulle erityisen paljon tuskaa, varsinkin alussa, tuoneista kuvankäsittelyohjelmista sain lähes kaikki annetut kuvaustehtävät tehtyä.

Edelleenkin olen allerginen Photoshopille, mutta Lightroom on jo lähes jokapäiväinen työkaluni.

Yksi kuvaustehtävä oli siirtää eri kuvista lintuja yhteen kuvaan Photoshopin tasomaskien avulla. En olisi selviytynyt tehtävästä ilman poikani Mikaelin apua. Hän tosin ei ollut koskaan käyttänyt Photoshopia, mutta äitiään huomattavasti älykkäämpänä hän oppi logiikan hetkessä.

Toinenkin tehtävä jäi minulta tekemättä. Siinä piti siirtää jokin elementti kuvasta toiseen siten, että kuvassa otetaan huomioon myös valot ja varjot. Taas olisi pitänyt osata käyttää Photoshopin tasomaskeja. En saanut tehtävää tehtyä, ja tekemättä se on edelleen. Feikkikuvat eivät ole minun juttuni!

Lintukuvauskojuilta onnistumisen elämyksiä

Lintukuvausjaksoja oli opintojen aikana kaksi. Pääsimme kahdesti kuvaamaan maakotkia Oulangan upeisiin maisemiin, ja lisäksi kävimme kuvaamassa eri puolilla Kuusamoa kojuilla teeriä, vesilintuja ja pikkulintuja. Jokainen sai myös kuvata itse valitsemallaan lintujen kuvaus- tai ruokintapaikalla.

Vaikka en olisi saanut yhtään onnistunutta kuvaa teeristä, huhtikuinen teerten soidin Kuusamo Nature Photographyn kojulla oli näkemisen ja kokemisen arvoinen. Juuri hankkimaani kameraan sain opettajaltani Ari-Matilta lainaan pitkän objektiivin, mutta en ollut sen käytön kanssa alkuunkaan sinut. Paukkupakkasessa säädetyn kameran asetukset asettuivat kuitenkin viimein kohdilleen, ja sain teeristä aivan kelpo kuvia.

Jäätäväksi nimettyyn kuvasarjaan jokaisen piti koota parhaat lintukuvansa kultakin jaksolta. Sain kovasti itseluottamusta, kun sekä opettajamme että opiskelukaverini kehuivat ottamiani Jäätävä-sarjan kuvia. Kerrankin olin tyytyväinen ottamiini kuviin!Pikkulintu- ja vesilintukojuilla huhtikuussa ei ollut kovin vilkasta, mutta tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni pulmusiin.

Omalta kuvauspaikaltani kakkoskodistamme Saukkorannasta sain kuvia hieman harvinaisemmista linnuista, kuten taviokuurnista. Kuukkelit sen sijaan vierailevat ruokintapaikalla lähes päivittäinen.

Karhuja kuvaamassa

Käytännössä nisäkäskuvauskurssi oli karhujen kuvaamista kahdella eri karhukojulla. Saimme kuitenkin aimo annoksen oppia muun muassa jänisten kuvaamisesta ruokintapaikalla. Ari-Matti Nikulan jäniskuvat ovat vertaansa vailla.

Taigabearin kojulla karhut olivat kuvauskojun vieressä odottamassa jo saapuessamme. Ne olivat leikkisällä tuulella. Ne ottivat mittaa toisistaan ja venyttelivät jäseniään ruohikon suojissa aivan lähietäisyydellä.

Bear Kuusamon kojulla kuvasimme karhuja heinäkuun helteessä täpötäydessä kuvauskojussa. Karhuistakin näki, että sää oli kuuma ja ilma oli sakeana sääskistä. Kuvausillan kruunasi emokarhun ja kolmen pennun lyhyt visiitti, vaikka muutoin karhut pysyttelivät melko kaukana.

Kuusamo Nature Photo 2025 – käännekohta

Kuusamo Nature Photo 2025 -tapahtuma oli hetki, jona huomasin konkreettisesti, että kurssilla opitut asiat alkoivat siirtyä käytäntöön. Sain itseluottamusta onnistumisista.

Kurssilla olimme harjoitelleet paitsi kuvaamista myös sitä, miten omista kuvista kerrotaan muille. Valokuvaesityksen pitäminen tapahtumassa oli hieno kokemus ja saamani hyvä palaute antoi uskoa tulevaan.

Näyttelyn pystyttäminen oli opettavainen kokemus, ja se että opiskelukaverit valitsivat minun kuvani yhteisen näyttelymme mainosjulisteeseen oli täydellinen yllätys.

Valokuvanäyttely ja kuvaesitys eivät siis olleet enää vain asioita, joita muut kuvaajat tekevät, vaan pääsin itse kokeilemaan niitä käytännössä.

Kurssin alussa olin usein epävarma siitä, osaanko tarpeeksi. Tunnen edelleen välillä riittämättömyyttä, mutta nyt ajattelen enemmän sitä, mitä haluan kuvallani kertoa ja miten voisin toteuttaa ideani. Uskon osaavani!

Mitä kurssista jäi käteen?

Kun nyt katson taaksepäin tammikuussa 2025 alkanutta vuotta, huomaan oppineeni paljon enemmän kuin kameran säätämistä, valotusta, kuvankäsittelyä tai erilaisia kuvaustekniikoita.

Olen oppinut katsomaan sekä kuvia että kuvauskohteita uudella tavalla. Ymmärrän paremmin, miksi jokin kuva toimii ja toinen ei. Olen oppinut käyttämään kameraani monipuolisemmin, ja Lightroomista on tullut ohjelma, jonka kanssa vietän aikaa lähes päivittäin.

Kurssin jälkeen olen liittynyt Ala-Satakunnan kameraseuraan ja vieraillut myös naapuriseuroissa pitämässä kuvaesityksiä ja kertomassa omasta matkastani luontokuvaajaksi. Kameraseuran jäsenyys on opettavaista ja toisilta kuvaajilta oppii koko ajan lisää.

Olen lähettänyt kuviani erilaisiin kilpailuihin ja saanut niitä mukaan näyttelyihin ja julkaisuihin. Julkaisen aktiivisesti kuviani myös erilaisissa Facebook-ryhmissä, ja tätä kautta olen saanut jopa muutamia kuvatilauksia. En ole valmis luontokuvaaja. Mutta nykyään uskallan jo kutsua itseäni luontokuvaajaksi. Meitähän on niin eri tasoisia, kukin omilla vahvuuksillaan.

Jo kurssin aikana kokosin nettisivuilleni oman valokuvaportfolion. Ehkäpä seuraavaksi on vuorossa oma valokuvanäyttely. Mutta sitä ennen Ala-Satakunnan Kameraseuran näyttely!

Elämän käännekohdat: molemmilla kerroilla kyse opinnoista

Omassa elämässäni on ollut kaksi selkeää käännekohtaa: eräoppaaksi opiskelu vuonna 2017 ja luontokuvaajaksi opiskelu vuonna 2025. Molemmat ovat vieneet elämääni uuteen suuntaan. Siksi voin lämpimästi suositella opiskelua myös muille, jotka haaveilevat uudesta ammatista tai kurssista. Kuusamo-opiston Luontokuvaajan ammatilliset taidot -kurssi oli itelleni paljon muutakin kuin valokuvauskurssi – se on ollut uusi alku ja käännekohta.

Kuusamo-opiston sivuilla julkaisemani blogi Matkalla luontokuvaajaksi – karikoiden kautta väljemmille vesille kertoo samasta vuodesta henkilökohtaisemmin ja tarinan muodossa – myös niistä hetkistä, jolloin kurssi tuntui melko karikkoiselta.

Samaa nimeä kantaa elämäni ensimmäinen valokuvakirja, jonka tein muistoksi itselleni ja ystävien iloksi. Pääseet tutustumaan kirjaani tästä Valokuvakirjan tarina

Lopuksi: Jos harkitset Kuusamo-opiston Luontokuvaajan ammatilliset taidot -koulutusta, älä harkitse enää, vaan lähetä hakemus!