Avec MarjaJoutsijärven retkeilyalue sopii patikointiin, melomiseen ja retkiluisteluun. Tällä leppoisalla melontaretkellä mukanamme oli koira, joka opetteli tällä kertaa teltassa nukkumista. Melominen on sille jo tuttua puuhaa.
Joutsijärvi sijaitsee Satakunnassa Ulvilassa lähellä Poria. Joutsijärvi on yksi Satakunnan suurimmista järvistä. Sen pituus on 5,5 kilometriä ja leveys 3,4 kilometriä. Joutsijärvellä ja sen länsipuolella sijaitsevalla pienemmällä Tuurujärvellä on yhteistä rantaviivaa saaret mukaan lukien 67 kilometriä. Nämä kaksi järveä yhdessä muodostavat mukavan ja erämaisen melontakohteen. Järven ympäri kiertää myös patikkareitti.
Suosittelen Joutsijärven retkeilyaluetta lämpimästi niin melomiseen, patikointiin kuin retkiluisteluunkin.
Joutsijärvi on yksi lempikohteistani Satakunnassa. Olen tehnyt sinne patikkaretkiä ystävieni ja heidän koiriensa kanssa ennenkin. Linkki Retkipaikan artikkeliin artikkelin lopussa.
Nyt halusimme testata, miten sujuu kajakkiretki koiran kanssa. Melontaretkellämme Joutsijärvellä oli ystäväni Sirpan lisäksi menossa mukana Mila-koira, kokenut meloja jo hänkin. Isompi koira olisi varmasti paljon suurempi haaste, mutta aiheutti tämä pienikin koira pientä haastetta.
Lähtöpaikalla Vasonniemen venesatamassa Milan maltti ei millään meinannut riittää kajakkien pakkaamiseen. Olisi pitänyt heti päästä lähtemään. Paikalla olleet muut ihmiset olivat myös hyvin kiinnostavia, joten kaikkia olisi pitänyt päästä tervehtimään ennen lähtöä. Jospa he olisivat lähdössä samalle retkelle?
Mila on aikaisemmin ollut kajakissa kerran lyhyellä melontaretkellä,ja soutuveneessä olosta sillä on kokemusta enemmänkin. Vesillä kaukana rannasta Mila malttoi istua melko rauhassa Sirpan edessä, mutta rannan tuntumassa meinasi aina maltti loppua. Ja sekin vielä, että piti odottaa, että Sirpa istuu ensin tukevasti kajakissa ja sitten vasta Mila nostetaan pelastusliivien kahvasta kyytiin. Onneksi Mila ei pidä uimisesta; muutoin se olisi varmasti hypännyt veteen sekä lähdettäessä että palattaessa.
Koira kajakissa
Melonnan ajan Mila istui tai makasi Sirpan edessä kajakissa. Matalana piti yrittää olla; muuten tuli melasta päähän! Jos olisi kova tuuli tai sade, aukkopeitettä tarvittaisiin, eikä koiran kuljettaminen melojan kanssa samassa aukossa onnistuisi. Olen nähnyt koiria kuljetettavan myös korissa, joka on kiinnitetty kajakin etukannelle. Korin tulee tuolloin ehdottomasti olla avoin, jotta koira pääsee sieltä pois kajakin mahdollisesti kaatuessa.
Isältäni perityssä ainakin 30 vuotta vanhassa ”retrokajakissa” ei kuitenkaan ole mitään kiinnitysmahdollisuutta ja toisen kajakkini aukko on liian pieni. Niinpä Sirpa joutui tyytymään kajakkivanhukseeni. Jos koira on rauhallinen, se varmasti matkustaisi yksinäänkin vaikka kajakin etuaukossa. Olen nähnyt jonkun melovan jopa kahden melko isonkin koiran kanssa.
Meloimme lyhyen noin 20 minuutin matkan Vasonniemen venesatamasta Makkaraluodon saareen, jonne pystytimme leirin. Saarella ei ollut lisäksemme muita. Koko saari siis omassa käytössämme!
Fjällrävenin Akka3 -teltta oli juuri sopivan kokoinen meille kolmelle akalle. Yöllinen kaatosadekaan ei haitannut, kun kaikki tavarat sai kätevästi absiidiin suojaan (huom. teltta kuvattu Euran Koskeljärvellä)
Jokaisen retken kruunaa tietenkin hyvä ruoka. Nuotiopaikka oli hyvässä kunnossa ja laavu siisti, mutta pilkotut polttopuut olivat vähissä. Vajassa olleella kirveellä oli joku tainnut harjoitella kivenhakkuuta. Onneksi minulla oli polttopuita mukana, niin saimme tulet tehtyä.
Mila ei olisi millään malttanut odottaa ruoan valmistumista. Omat eväät eivät tietenkään maistuneet, vaan piti saada vähän meiltä broilerinfileitä ja makkaraa. Kuka sitä nyt retkellä raksuja söisi!
Naisten melontaretki ilman skumppaa ei ole mistään kotoisin. Skumppa maistuu sitä paitsi kuksasta erityisen hyvältä -ja varsinkin tästä lahjaksi saamastani Retkipaikan Kupilkasta.
Illansuussa teimme vielä melontaretken järvelle kiertelemään saaria ja rantoja. Rantautuminen Joutsijärvellä on vaikeaa lähes kaikkialla, koska Joutsijärvi on todella kivikkoinen. Myös aivan keskellä järveä pitää varoa kiviä. Kajakki kolahtelikin tämän tästä. Joutsijärvellä vaatii taitoa ajaa moottoriveneellä! Onneksi niitä saavat käyttää vain mökkiläiset ja teho on rajoitettu.
Joutsijärvi oli Satakunnan hiljaisten alueiden ykkönen joitakin vuosia sitten tehdyssä tutkimuksessa. Illalla usva verhosi järven, mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Niin tälläkin kertaa.
Mila ei ole aikaisemmin nukkunut teltassa. Päivän melontaretki ja muut aktiviteetit olivat kuitenkin sen verran rankkoja, että uni maistui kahden naisen välissä turvallisesti oman viltin alla.
Joutsijärvi on hyvä kohde niin melontaan, patikointiin kuin retkiluisteluunkin
Meloa voi rantoja pitkin ja majoittua laavujen ja nuotiopaikkojen tuntumassa tai saarissa. Autiotupiakin on useita. Makkaraluodon lisäksi läheinen Vohlan saari on suosittu retkikohde. Kuten jo totesin, Makkaraluodolla ei lisäksemme ollut muita. Vohlassa oli yksi pariskunta, joiden kanssa vaihdoimme kuulumiset järveltä käsin. Satakuntalaiset eivät normaalisti paljon juttele, mutta retkeilijät ovatkin huippusakkia!
Kiitos Sirpa taas kivasta retkestä. Naisten melontaretken jälkeen maailma on taas paljon parempi paikka!
Retkipaikkaan kirjoittamani artikkeli alkutalven patikkaretkestä Joutsijärvelle https://retkipaikka.fi/joutsijarvella-alkutalven-patikkaretkella-marjan-matkassa-susanna-ja-sepe-koira/
Porin kaupungin ylläpitämää Joutsijärven retkeilyreittiä kunnostetaan jatkuvasti kunnostusprojektin turvin. Kiitos reitin ylläpitäjille ja kunnostajille!
Lue myös muista Satakunnan retkikohteista blogistani Hetkiä ja retkiä luonnossa Marjan matkassa
