fbpx

(kirjoitettu alun perin helmikuussa 2019)

Minulta kysytään usein, tuoko luontoon lähteminen mielihyvää. Allergia- ja astmaliiton ja WWF:n yhteisen kolmivuotisen (2017-2019) Terve askel luontoon -hankkeen  tavoitteena on lisätä ihmisten luontoaktiivisuutta, kertoa luonnon terveysvaikutuksista, kannustaa lähtemään luontoon tai tekemään hyviä tekoja luonnon hyväksi. Näkyvin osa hanketta ovat eri puolilla Suomea järjestettävät vieraslajitalkoot. Minun näkökulmani on luontoaskeleen ottamisen tuoma elämänilon lisääntyminen ja mielialan koheneminen.

Loikka luontoon

Minun askeleeni luontoon on ollut melkoinen loikka. Kerron oman tarinani, koska haluan kannustaa muitakin lähtemään luontoon vaikkapa vaeltamaan, hiihtämään, lumikenkäilemään tai vaikkapa vain istumaan, kuuntelemaan ja katselemaan.  Askel luontoon on ainakin omalla kohdallani tuonut niin paljon mielihyvää ja lisännyt itseluottamusta, että tuon askeleen ottaminen on kannattanut.

Voisikohan elämässäni olla muutakin kuin työ?

Parina viime vuonna olen kohdannut suuria elämänmuutoksia ja menetyksiä niin työssä kuin perhepiirissänikin. Rakas lemmikkikoiramme, jota myös toimisto- ja terapiakoiraksi kutsuin, sairastui ja kuoli. Lemmikin menettämisen raskauden ymmärtää vain toinen saman kokenut.

Marja ja Sylvi
Toimisto- ja terapiakoira Sylvi toi elämäniloa koko toimiston porukalle.

Tuntui, ettei mikään muu ole pysyvää kuin muutos. Ilman vahvaa luontosuhdettani en varmaan olisi jaksanut moisessa pyörityksessä. Isän kanssa lapsena tehdyt telttailu-, melonta- ja hiihtoretket vahvistivat luontositeeni jo pienenä tyttönä.

Perintökajakki
Isältäni perityllä lähes 30 vuotta vanhalla kajakilla käyn usein melomassa Säkylän Pyhäjärvellä ja Eurajoen luusuassa.

Olen tehnyt pitkän työuran, jota tosin on vielä edessäpäinkin, kunhan löydän oikean polun. Vielä muutama vuosi sitten viihdyin työssäni loistavasti ja ajattelin, että työpaikan menettäminen olisi katastrofi. Lähes koko elämäni pyöri työn ympärillä. Vapaa-aikaanikin vietin paljon työkavereitteni kanssa. Päässäni pyörivät yötä päivää hanketukihakemukset ja rahoitusneuvottelut. Jopa 50-vuotispäivääni juhlittiin työporukalla. En järjestänyt läheisilleni mitään, lukuun ottamatta puolisoni, parhaan ystäväni ja kummityttöni kanssa Lapissa vietettyä hiihtolomaa. Minusta oli pitkään tuntunut, ettei sitoumisestani huolimatta työpanostani enää arvostettu eikä minulla ollut enää työlleni mitään annettavaa.

leader-kakku1.jpg
Työkaverit järjestivät minulle huippuhauskat bileet ja tyylikäs kakku kruunasi tilaisuuden.

Opintovapaalle ja luontoon

Otin askeleen kohti suurta elämänmuutosta aloittaessani työn ohessa opiskelut erä- ja luonto-oppaaksi. Puolen vuoden opiskelujen jälkeen jäin opintovapaalle ja kirjoitin elämäni ensimmäisen blogin, “Eräopasopinnot, elämän parasta aikaa”.

ahkiot
Retki eräopasopiskelijoiden kanssa Urho Kekkosen kansallispuistoon antoi varmuutta talviselviytymiseen.

Alun perin tarkoitukseni oli palata töihin tämän vuoden tammikuussa, mutta hainkin lisää opintovapaata. Perustin toiminimen samoihin aikoihin. Jo tuolloin olin lähes varma, etten enää palaisi työhöni. En enää halua istua iltaisin kokouksissa ja olla lomallakin tavoitettavissa.  Päätin asettaa omat tarpeeni työpaikkani tarpeiden edelle ja viettää enemmän aikaa luonnossa. Ratkaisu ei ole ollut minulle helppo ja olen joutunut luopumaan paljosta, ystävistäkin. Opintovapaa on antanut minulle lisäaikaa miettiä, mitä oikeasti haluan. Opintovapaan mahdollisti aikuiskoulutustuki, josta olen kirjoittanut toisen blogini, “Oodi aikuiskoulutustuelle”.

Luonto hoitaa

Monien tutkimusten perusteella luonnon seesteisyys vaikuttaa myönteisesti kiireiseen elämään ja tietotulvaan joutuneeseen ihmiseen. Minun tapani reagoida työkuormaan on aina ollut lähteminen luontoon. Nyt kun lemmikkikoiraani Sylviä ei enää ole, lähden usein yksin. Joskus on kuitenkin hyvä lähteä parantamaan maailmaa puolison, omien poikieni, hyvän ystävän tai vaikkapa opiskelukaverin kanssa.

Patikkaretkellä
Ystäväni Teijan kanssa Euran Koskeljärvellä tehtyjen patikka- tai melontaretkien jälkeen maailma on taas paljon parempi paikka.

Vertaistuki on aina paikallaan. Tai edes se, että toinen kuuntelee. Luonto auttaa unohtamaan arjen huolet ja murheet ainakin hetkeksi. Luonnon avulla suhde omaan itseen ja muihin ihmisiin koetaan myönteisemmäksi. Työnantajaani kohtaan tuntemastani katkeruudesta olen vähitellen pääsemässä eroon.

Siihen ovat auttaneet luontoretket metsään, järvelle, joelle tai talviseen tunturiin. Omat ajatukseni selkenevät parhaiten hiihtäessä. Hiljattain on tehty jopa tutkimus, jonka mukaan hiihtäminen suojaa kuolemalta, joten  Antti Tuiskun laulun sanoin jatkan teemalla ”Mä vaan hiihdän”.

hiihtoa

Olen katsellut viimeisen vuoden aikana otettuja lukuisia valokuvia. Lähes kaikista näkyy tekemisen meininki ja elämänilo. Olen myös alkanut uskoa uudelleen itseeni ja osaamiseeni. En tiedä, onko mitään järkeä jättää vakituista työsuhdetta, mutta joskus on elettävä tunteella.

Rykimäkurun laavulla
Pyhä-Luoston kansallispuistossa nuotiohetki kuukkeleiden, Lapin onnenlintujen seurassa.

Ovia on suljettava, jotta voi avata uusia

Ja nyt yhtäkkiä puolisonikin on samassa tilanteessa: kummallakaan ei ole työtä. Olemme aivan uuden edessä. Otamme sen kuitenkin mahdollisuutena. Tiedän monen jopa vähän kadehtivan tilannettamme. Kerrankin meillä on aikaa. Molempien vaativa työ on vaatinut veronsa.

Ovia on suljettava, jotta voi avata uusia. Avaamalla Eräkarkun oven olen saanut eräopasopiskelijoista uuden työkavereiden tapaisen yhteisön. Jaamme samat elämänarvot ja kannustamme toisiamme. Olemme kokeneet unohtumattomia luontoelämyksiä yhdessä.

Lisäksi minulle on avautunut Retkipaikan ovi ja olen alkanut kirjoittaa blogia. Haluan tehdä tunnetuksi minulle mieleisiä retkikohteita ja antaa retkeilyyn liittyviä vinkkejä muillekin. Bloggareista olen saanut toisen, retkeilyhenkisen yhteisön ympärilleni.

Ja kolmantena on vielä uusimman opinahjoni, Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijat. Olen alkanut myös yrittäjäksi. Tarjoan kotonamme majoitusta Tallitalossa ja järjestän luontoretkiä. Yrittäjän polku on toivottavasti minulle se oikea.

Ota askel luontoon

Kannustan muitakin elämänmuutokseen. Minulle askel luontoon on tarkoittanut aivan uuden maailman avautumista. Olen oppinut tuntemaan lintuja ulkonäön ja laulun perusteella, tunnistan kasveja, tutkin talvisia jälkiä lumessa, yövyn teltassa tai lumikammissa talvipakkasessa ja vaellan rinkka selässä keskellä Lapin erämaata.

Jokainen voi ottaa oman luontoaskeleensa itselleen sopivan pituisena ja laajuisena. Aluksi askel voi olla vain lyhyt hetki joen rannassa, laineiden liplatuksen tai tuulen huminan kuuntelua. Ota terve askel luontoon, se kannattaa.

Blogi, yhteistyössä Retkipaikka, Retkelle-messut ja Avec Marja.
Seuraa blogiani avecmarja.fi/blogi

Kiitos, kun kerrot palveluistani kavereillesi!

Tutustu blogin artikkeleihin

Hetkiä ja retkiä luonnossa

Sinua saattaisi kiinnostaa myös: