Suomessa on maailman laajimmat jokamiehenoikeudet. Voimme itse vaikuttaa pienillä teoilla ja valinnoilla siihen, että tulevillakin sukupolvilla säilyy samanlaiset mahdollisuudet retkeillä ja virkistäytyä luonnossa kuin meillä nyt. Haluammehan jatkossakin rentoutua luonnossa ilman roskaisia polkuja ja nuotiopaikkoja, kulunutta ja pilalle tallattua maastoa tai melua.

Olenko minä vastuullinen retkeilijä?

Vastuullinen ja kestävä retkeily on paljon muutakin kuin ympäristövastuuta, vaikka se onkin ehkä se eniten keskusteltu. Monia kysymyksiä herää, kun aletaan puhua vastuullisuudesta retkeilyn yhteydessä. Voiko retkeily olla vastuullista? Voinko juuri minä retkeillä vastuullisesti? Mitä vastuullinen retkeily tarkoittaa?

Kun oma tapamme retkeillä kuormittaa ympäristöä minimaalisesti tai ei lainkaan, voimme sanoa olevamme vastuullisia retkeilijöitä. Luonnossa on helppo liikkua vastuullisesti yksinkertaisia perusohjeita noudattaen ja maalaisjärkeä käyttäen.

Roskaamisen vähentäminen lähtee retkieväiden pakkaamisesta

Kun jo retkieväitä pakatessaan jättää muovi- ja foliopakkaukset pois, ei maastosta tarvitse kantaa ruoista jääviä roskia kotiin. Polttokelpoiset pakkaukset, mm. paperi- ja kartonkipakkaukset voi polttaa nuotiossa ja biojätteet voi kipata puuceehen. Muille mahdollisille jätteille kannattaa ottaa mukaan muovipussi, jonne voi pakata esim. käytetyt terveyssiteet ja muut maatumattomat jätteet kotiroskikseen vietäviksi. Vanha hyvä ohje ja roskattoman retkeilyn periaate toimii aina:

Vie mennessäsi se, minkä toit tullessasi.

Itselle ja seuraaville tulijoille saa hyvän mielen keräämällä toisten jättämät roskat. Samalla voi toimia esimerkkinä muille.

Retkeilijän vessaetiketti

Kansallispuistoissa ja muilla rakennetuilla retkeilyreiteillä on pääsääntöisesti puuceet. Muilla alueilla retkeiltäessä tulee huolehtia siitä, ettei vessatarpeen yllättäessä jätä vessapapereita lojumaan pitkin maastoa ja leijailemaan toisen retkeilijän eteen. Puhtaalla hangella tuulen mukanaan tuoma, ilmassa leijaileva vessapaperi ei ainakaan paranna retkeilykokemusta.

Hyvä tapa on pitää pientä puutarhalapiota mukana, kaivaa kuoppa ja peittää jälkensä. Jos lapiota ei ole, paperit ja jätökset pitää peittää muilla tavoin, vaikka sammaleen alle tai kivenkoloon. Jos käyttää kosteuspyyhkeitä, kannattaa suosia kosteaa vessapaperia, joka maatuu vessapaperin tapaan ja jonka voi heittää puuceehen. Terveyssiteitä ei saa jättää luontoon, mutta ei myöskään puuceehen missään olosuhteissa.

Jos alueella ei ole vessoja, isomman seurueen leiriytyessä kannattaa rakentaa riukula, jossa kaikki käyvät samassa paikassa tarpeillaan. Lopuksi siistitään jäljet kuin riukulaa ei koskaan olisi ollutkaan.

Tulenteko – missä ja miten vai eikö lainkaan?

Tulenteko kirvoittaa aina runsaasti keskustelua. Kaikille ei edelleenkään tunnu olevan selvää, että metsäpalovaroituksen aikana avotulta ei saa tehdä edes rakennetulle nuotiopaikalle ja jos rakennettu nuotiopaikka on, tulta ei tehdä muualle. Tämän tästä törmää kansallispuistoissakin teltan eteen itse rakennettuihin tulipaikkoihin, vaikka nuotiopaikka olisi vain muutaman kymmenen metrin päässä.

Retkiastiat puhtaaksi – miten tiskaan vastuullisesti?

Kertakäyttöastiat jätetään kotiin ja mukana kulkevat retkikeitin ja ruokailuastiat: lautanen, kuksa ja retkiaterimet. Kuksa ei vedellä huuhtelemisen lisäksi pesua kaipaa, mutta kattilat, pannut, lautanen ja aterimet tulee välillä pestä.

Oma tapani on keittää sen verran runsaasti kuumaa vettä, että se riittää tiskaamiseen. Astiat täytetään kuumalla vedellä, annetaan liota jonkin aikaa, lisätää tippa ympäristöystävällistä tiskiainetta ja tiskiharjalla hangataan puhtaaksi. Likavesi kaadetaan maastoon tarpeeksi etäälle nuotiopaikasta ja näkymättömiin.

Kaadetaanhan tiskivedet maastoon eikä rantaveteen. Hampaammekin pesemme muualla kuin rannalla emmekä sylje hammastahnaa veteen.

Tiskaamisvesiä ei tule kaataa vesistöihin. Kalat eivät pidä rasvaisista makaroneista tai riisinjyvistä. Tässäkin tulee ottaa seuraava retkeilijä huomioon. Hän saattaa ottaa vettä juuri siitä kohdasta, missä edellinen on tiskannut.

Nauti hiljaisuudesta, älä melua äläkä vahingoita luontoa

Luonnosta voi nauttia sitä vahingoittamatta ja meluamatta. Syntyy ikävää jälkeä, kun puista irrotetaan kääpiä muistoksi ja tuohta revitään elävistä puista.

Elävistä puista ei saa ottaa tuohta sytykkeeksi. Kuva Oulangan kansallispuistosta Merenojan autiotuvan edustalta.
Annetaanhan näidenkin taulakääpien olla puussa seuraavan reitillä kulkijan silmänilona. Kuva Karhunkierrokselta.

Annetaanhan lintujen ja muiden metsän eläinten olla rauhassa; niitä voi ihailla kaukaa vaikkapa kiikarilla ja tallentaa retkeilymuistoja kameralla. Turhaa meluamistakin tulee välttää; haemmehan usein itsekin ensisijaisesti luonnon rauhaa.

Metsähallitus haluaa kasvattaa vastuullisesti toimivien luontomatkailuyritysten määrää

Luontomatkailulla on kova kysyntä. Metsähallituksen tavoitteena on kestävästi ja vastuullisesti toimivien matkailuyritysten määrän lisääminen.

Kaikkien Metsähallituksen mailla toimintaa harjoittavien yritysten tulee tehdä kumppanuussopimus Metsähallituksen kanssa ja ottaa huomioon Metsähallituksen ympäristöjärjestelmä ja kestävän luontomatkailun periaatteet. Yksittäisen retkeilijän lisäksi kumppanuusyrityksillä on tärkeä rooli vastuullisen retkeilyn edistäjänä.

Vastuullinen retkeily, roskaton retkeily ja jokamiehenoikeudet

Vastuullinen retkeilijä ei jätä luontoon muuta kuin jalanjälkiä ja niidenkin suhteen hän välttää turhaa liikkumista muilla kuin merkityillä reiteillä.

Tietoa vastuullisesta retkeilystä, roskattomasta retkeilystä ja jokamiehenoikeuksista:

http://www.metsa.fi/kestava-luontomatkailu

https://www.luontoon.fi/roskatonretkeily

http://www.metsa.fi/oikeudet-ja-saannot