Mila-koira mukana melontaretkellä Joutsijärvellä

Suosittelen Joutsijärven retkeilyaluetta lämpimästi niin melomiseen kuin patikointiinkin. Joutsijärvi on yksi lempikohteistani Satakunnassa. Olen tehnyt sinne patikkaretkiä ystävieni  ja heidän koiriensa kanssa ennenkin, mutta nyt halusimme testata, miten sujuu kajakkiretki koiran kanssa. Suuri koira olisi varmasti paljon suurempi haaste, mutta aiheutti tämä pieni koirakin pientä haastetta.

Lähtö

Lähtöpaikalla Vasonniemen venesatamassa Milan maltti  ei millään meinannut riittää kajakkien pakkaamiseen. Olisi pitänyt heti päästä lähtemään. Paikalla olleet muut ihmiset olivat myös hyvin kiinnostavia, joten kaikkia piti tervehtiä ennen lähtöä. Jospa he olisivat lähdössä samalle retkelle?

Mila melontakoira
”Olen jo valmis. Miksen pääse jo kyytiin?”

Mila on aikaisemmin ollut kajakissa kerran lyhyellä melontaretkellä ja soutuveneessä olosta on kokemusta enemmänkin. Vesillä kaukana rannasta Mila malttoi istua melko rauhassa Sirpan edessä, mutta rannan tuntumassa meinasi aina maltti loppua. Ja sekin vielä, että piti odottaa, että Sirpa istuu ensin tukevasti kajakissa ja sitten vasta Mila nostetaan pelastusliivien kahvasta kyytiin. Onneksi Mila ei pidä uimisesta; muutoin se olisi varmasti hypännyt veteen sekä lähdettäessä että palattaessa.

Koira kajakissa

Melonnan ajan Mila istui tai makasi Sirpan edessä kajakissa. Matalana piti yrittää olla; muuten tuli melasta päähän! Jos olisi kova tuuli tai sade, aukkopeitettä tarvittaisiin, eikä koiran kuljettaminen melojan kanssa samassa aukossa onnistuisi. Olen nähnyt koiria kuljetettavan myös korissa, joka on kiinnitetty kajakin etukannelle. Korin tulee tuolloin ehdottomasti olla avoin, jotta koira pääsee sieltä pois kajakin mahdollisesti kaatuessa. Isältäni perityssä ainakin 30 vuotta vanhassa ”retrokajakissa” ei kuitenkaan ole mitään kiinnitysmahdollisuutta ja toisen kajakkini aukko on liian pieni. Niinpä Sirpa joutui tyytymään kajakkivanhukseeni. Jos koira on rauhallinen, se varmasti matkustaisi yksinäänkin vaikka kajakin etuaukossa. Olen nähnyt jonkun melovan jopa kahden melko isonkin koiran kanssa.

akka3

Meloimme lyhyen noin 20 minuutin matkan Vasonniemen venesatamasta Makkaraluodon saareen, jonne pystytimme leirin. Fjällrävenin Akka3 -teltta oli juuri sopivan kokoinen meille kolmelle akalle. Yöllinen kaatosadekaan ei haitannut, kun kaikki tavarat sai kätevästi absiidiin suojaan (huom. teltta kuvattu Euran Koskeljärvellä)

laavulla
Kun ei ole enää omaa koiraa, Mila lievittää koirakuumetta hieman

Jokaisen retken kruunaa tietenkin hyvä ruoka. Nuotiopaikka oli hyvässä kunnossa ja laavu siisti, mutta pilkotut polttopuut olivat vähissä ja vajassa olleella kirveellä oli joku tainnut harjoitella kivenhakkuuta. Onneksi minulla oli polttopuita mukana, niin saimme tulet tehtyä.

NuotioruokaaMila ei olisi millään malttanut odottaa ruoan valmistumista. Omat eväät eivät tietenkään maistuneet, vaan piti saada vähän meiltä broilerinfileitä ja makkaraa. Kuka sitä nyt retkellä raksuja söisi!

skumppaakuksasta2

Naisten melontaretki ilman skumppaa ei ole mistään kotoisin. Skumppa maistuu sitä paitsi kuksasta erityisen hyvältä ja varsinkin tästä lahjaksi saamastani Retkipaikan Kupilkasta.

Illansuussa teimme vielä melontaretken järvelle kiertelemään saaria ja rantoja. Rantautuminen kajakilla on vaikeaa lähes kaikkialla, koska Joutsijärvi on todella kivikkoinen. Myös aivan keskellä järveä pitää varoa kiviä. Kajakkikin kolahteli tämän tästä. Joutsijärvellä vaatii taitoa ajaa moottoriveneellä! Onneksi niitä saavat käyttää vain mökkiläiset ja teho on rajoitettu.

usvaa

Joutsijärvi oli  Satakunnan hiljaisten alueiden ykkönen joitakin vuosia sitten tehdyssä tutkimuksessa. Illalla usva verhosi järven, mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Niin tälläkin kertaa.

unimaistuu

Mila ei ole aikaisemmin nukkunut teltassa. Päivän melontaretki ja muut aktiviteetit olivat kuitenkin sen verran rankkoja, että uni maistui kahden naisen välissä turvallisesti oman viltin alla.

Suosittelen Joutsijärven retkeilyaluetta lämpimästi niin melomiseen kuin patikointiinkin. Meloa voi rantoja pitkin ja majoittua laavujen ja nuotiopaikkojen tuntumassa tai saarissa. Autiotupiakin on useita. Makkaraluodon lisäksi läheinen Vohlan saari on suosittu retkikohde. Makkaraluodolla ei lisäksemme ollut muita. Vohlassa oli yksi pariskunta, joiden kanssa vaihdoimme kuulumiset järveltä käsin. Satakuntalaiset eivät normaalisti paljon juttele, mutta retkeilijät ovatkin huippusakkia!

Kiitos Sirpa taas kivasta retkestä. Naisten melontaretken jälkeen maailma on taas paljon parempi paikka!

Joutsijärven retkeilykartta löytyy tästä linkistä. 
Joutsijärvestä Retkipaikkaan kirjoittamani blogi löytyy tästä. Tällöin mukanani patikkaretkellä olivat Susanna ja Sepe-koira.

Porin kaupungin ylläpitämää Joutsijärven retkeilyreittiä kunnostetaan jatkuvasti kunnostusprojektin turvin. Kiitos reitin ylläpitäjille ja kunnostajille!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close